Tämä on teidän kaikkien harmiksi tai vaihtoehtoisesti iloksi toistaiseksi viimeinen PAF-blogini. Ja tämän viimeisen hetken ja viimeisen vapaan sanan aion käyttää kehumalla viimeistä puolitoistavuotista työnantajaani Ålands Penningautomatföreningiä eli PAFia.
Suomalainen urheilukenttä on mielestäni ollut aina mahdollisimman jäykkää. Jos en tietäisi paremmin, sanoisin, että jopa maailman jäykintä. Urheilijat ovat tuppisuita, media ainoastaan kyykyttää ja kotikatsomoissa ja kenttien lehtereillä istuskeleva yleisökin on aina hiiren hiljaa ja varmuuden vuoksi harmaisiin pukeutunutta. Onneksi ajat ovat kuitenkin hiljalleen muuttumassa. Enkä tarkoita sillä sitä, että urheiluun liittyvistä asioista pitäisi kirjoittaa tai kertoa vain ja ainoastaan liittymällä niin sanottuihin asiantuntijoihin, vaan jokaisella pitää olla mahdollisuus vaikuttaa. Ja minulle tämän vaikutusmahdollisuuden tarjosi PAF.
Toki edellä mainitulla konseptilla tulee väistämättä myös ongelmia. Kuka on oikeassa tietäessään paremmin ja pitääkö jokainen mielipide myös pyrkiä perustelemaan asiantuntijan sanoin? Toivottavasti lukijani ovat huomanneet kirjoituksissani vaihtelevasti sarkasmia, totuuden torven törähtelyä ja jopa huumoria. Itse, näin jälkikäteen, en ole edes varma, minkä blogini olen kirjoittanut milläkin päivän fiiliksellä. Olenko saanut kipinän tahallisesta jalkapalloon liittyneestä tumpeloinnista, faktasta vai olenko ottanut kirjoitukseeni vauhtia omista kokemuksistani? Ainoastaan rehellisyys on pitänyt minut jokseenkin kaidalla tiellä. Valehtelua en nimittäin siedä. En itseltäni enkä muilta. En nyt enkä tulevaisuudessa.
On toki selvää, että myös PAFilla oli palkatessaan minut omat tarkoitusperänsä, joita en kuitenkaan nyt aio käydä lävitse sen tarkemmin. He ottivat riskin tietäessään, että kynästäni saattaa tulla vaikka minkälaista asiaa, suoraan sen ytimestä tai sitten aivan sen vierestä. PAF antoi minulle mahdollisuuden vaikuttaa mielipiteilläni suoraan jalkapalloilevaan kansaan. Siitä olen heille kiitollinen. Toivottavasti he löytävät paikalleni toisen, vielä paljon minua tehokkaamman sanan säilällä sivaltajan. Minkä ei todellisuudessa pitäisi olla edes vaikeaa…
Sydämestäni kiitän myös teitä lukijoitani viimeisestä 19 kuukaudesta. Olette ottaneet kantaa silloin kun on ollut siihen tarvetta, antaneet usien piiskaakin ja joskus jokunen on kirjoituksiani jopa kehaissut. Kaikki palaute on ollut tervetullutta, jopa se julkaisukelvotonkin.
Palataan kaupungilla asiaan ja muistakaa, jalkapallo on lajien kuningas!
-Reiska
